VISITING NORTH NEW ZEALAND

Jostain syystä musta edelleen tuntuu, että tämä matka oli ihan hetki sitten. Että alkuvuodesta oltiin reissussa. Eikun vuosi sitten. Vaikka todellisuudessa siitä on nyt jo kaksi vuotta. Mutta haittaako tuo? Ilo matkasta kantaa näköjään siis pitkään. Matka oli meille täydellinen. Nopea ja tehokas visiitti Tokiossa, Australian Open tenniskisojen seuraamista Melbournessa, Great Ocean Roadin läpiajo parissa päivässä, viikko fiilistelyä Sydneyssa, pohjois Uuden-Seelannin koluaminen campervanilla ja kotimatkalla stoppi Singaporessa. Aika teho setti viidessä viikossa, mutta sopi meille juuri passelisti. Sen kummempia jaarittelematta, tässä insighttia meidän lempparikohteeseen eli Pohjois Uuteen-Seelantiin ja kaikki tietysti reppureissu-aktiivilomailijoiden näkövinkkelistä:

Vietimme Uudessa Seelannissa ensimmäiset kaksi päivää Aucklandissa ja sitten lähdettiin kiertelemään pohjoissaaren yläosaa vuokratulla campervanilla. Campervan (me käytettiin Lucky Rentalssia ja toimi hyvin) on siellä ihanteellinen kulku/asumisväline ja sopii täydellisesti tällaisille telttaihmisille mitä mekin ollaan. Siinä siis saa takaosan penkit kaadettua yhdeksi isoksi sängyksi ja tavarat mahtuu olemaan alla. Takaoven päädyssä on vesipiste ja retkikeitin. Muutenkin vaikutti siltä, että koko Uusi-Seelanti on aktiivilomailijoiden ja reppureissaajien unelmakohde, koska tekemistä riittää surffauksesta kirjaviin vaellusretkiin. 

COROMANDEL

Coromandelin niemimaa on jyrkkä ja mäkinen, ja on suurelta osin sademetsän peittämä. Sen levein kohta on 40 kilometriä. Suunnattiin Aucklandista sinne ja saatiin ajella rantatietä (ja muitakin) aivan rauhassa. Rannat tuppasivat täällä olemaan kivisiä ja karun kauniita. Matkalla oli paljon korkeusvaihteluita ja mäkiset vehreät maastot olivat ajoittain henkeäsalpaavan kauniita. Koko reissulla vitsiksi asti muodostui 'puu ja penkki' levähdyspaikat. Autolla liikkuessa näkee hurjasti kivoja näkymiä, mutta me myös haluttiin pysähdellä jokaisessa mahdollisessa välissä hengailemaan kivoissa maisemissa ja pulahtamaan rantavedessä. Nyt ollaan huomattu, että niitä vastaavia 'puu ja penkki' kylttejä löytyy ihan Suomestakin ;) Miksei täälläkin joskus pysähtyisi ja jäisi ihastelemaan kaunista luontoa kun on matkalla jonnekin? 

STONY BAY

Ensimmäinen etappi oli jo etukäteen päätetty olevan Stony Bay, jossa majoituttaisiin yö. Usko alkoi kyllä jo loppua kun paineltiin viimeinen tunti näkemättä ketään ja mitään liikkuvaa ja pimeäkin alkoi jo hiipiä ja tie vain kapeni ja jyrkkeni. Siinä oli korkeanpaikankammoisella tiukka paikka istua pelkääjän puolella ja katsella jyrkännettä alas. Mutta vaiva ja pieni pelko kannatti, sillä palkinto oli sen arvoinen. Stony Bay on yksi makeimmista paikoista missä olen ollut!

Stony Bay on yksi Uuden-Seelannin DOC (Department of Conservation) leirintäalueista, eli valtion ylläpitämistä leirintäalueista, joissa yleensä oli yksityisiä leirintäalueita huomattavasti karummat fasiliteetit, mutta sijainnit aivan älyttömän hienoja. Stony Bayssa oli ulko WC:t ja suihkut ja leirintäaluetta hoiti yksi mies asuntovaunusta käsin. Ihan vähän jännitti kun illalla hämärän rajamailla sinne saavuttiin ja ensin avattiin itse portti ja ajettiin paikkaan, jossa ensisilmäyksellä näytti olevan ei ketään (eikä siellä ollutkaan kuin me ja yksi toinen seurue ;). Pientä jännitystä ei helpottanut, että tuuli mereltä piti kovaa meteliä ja tuntui kuin pilvet tulisivat koko ajan alemmas ja alemmas vuoria pitkin ja vesiraja lähentyi uhkaavasti meidän leiriä. Alkujännityksen jälkeen aamulla heräsimme kuitenkin mitä kauneimpaan näkyyn ja lähdimme leirintäalueelta lähtevälle vaellusreitille ylös rinnettä. Hyvä valinta sekin. Näkymät nimittäin palkitsivat kun puolisen tuntia jaksoi tarpoa mäkeä ylös. Reitti olisi jatkunut pidemmällekin, mutta me käännyimme siinä vaiheessa takaisin päin, että kerkeäisimme ajaa illaksi seuraavalle leirintäalueelle. 

uusiseelanti25.jpg

HOT WATER BEACH

Jos Coromandelissa pyörii niin Hot Water Beachilla kannattaa kyllä käydä. Jos ei sen itse nähtävyyden eli hiekan alta kuplivan kuuman veden takia niin ainakin sen takia, että kuumaa vettä hiekan alta kaivavat ja minikokoisissa hiekkauima-altaissa lilluvat turistit ovat varsin huvittavia. Etenkin kun koko kuuma vesi homma toiminta on niin pienellä alueella, että kaikki hyörii siinä parin kymmenen metrin säteellä. Totally worth it. Jos menet niin ota mukaan joku lapio - itsellä meni hiekat kynsien alle käsillä kaia

ROTORUA & WAI-O-TAPU

Rotorua (maoriksi Te Rotorua-nui-a-Kahumatamomoe) on kaupunki, joka sijaitsee Lake Rotorua nimisen järven etelärannalla Pohjoissaarella 230 kilometriä Aucklandista kaakkoon. Kaupungissa ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä, mutta sen alue on mielenkiintoinen, koska siellä on geysereitä ym. geotermistä toimintaa. Hassu alue - höyryä nousi milloin mistäkin ja yhtäkkiä siellä täällä geysir purkautui. 

Yksi varsinainen nähtävyys alueella on Wai-O-Tapu, joka on Uuden-Seelannin värikkäimpiä vulkaanisia alueita. Outo paikka sinänsä, mutta kyllä sitä aikansa sitäkin jaksaa ihmetellä. 

Rotoruan alueella on myös vahvasti nähtävillä Maori kulttuuri. Me kävimme pällistelemässä sitä Whakarewarewa:ssa, Rotoruassa sijaitsevassa Maori kylässä, jossa edelleen asuu Maoreja. Koko kylä oli yhtä nähtävyyttä ja se oli hyvin kaupallistettu ja turismi onkin kylän ainoa varsinainen tulonlähde. Kulttuuri ja kylä oli kyllä todella mielenkiintoinen, mutta jopa häiritsevästi turistimainen. Maorit olivat kyllä aivan ihastuttavia kielen näyttelemiseltä ja irvistelyiltä huolimatta!

uusiseelanti11.jpg

TAUPO

Taupo oli meidän lempikohde. Ehkä siksi, että siellä teimme eniten erilaisia aktiviteetteja kuten koskenlaskua, kajakointia ja vaelluksia. Ja yksi koko reissun kohokohdista oli yhden päivän vaellus Tongariro Crossingilla, johon matkattiin Tauposta käsin. 

Ollaan Suomessakin tehty koskenlaskua ja se on mun ihan yksi lempijutuista mitä oon kokeillut. Mulle oli siis selvää, että se pitää päästä kokemaan myös Uuden-Seelannin vesissä. Voidaan lämpimästi suositella Rafting New Zealand koskenlaskuhommiin Taupon alueella. Se on perheyritys, jossa palvelu pelasi ja rafguidet olivat ammattitaitoisia. Meillä sattui älytön mäihä ja saatiin raftguideksi ilmeisesti jonkin sortin paikallinen legenda Simon. Oli kovin asiantunteva ja hyvä opas. Hän muuten hoiteli jollain tasolla Hobitti elokuvien vesistuntteja ja vaikutti paljon nähneeltä ja tehneeltä mieheltä. Jos et jo ole kokeillut koskenlaskua niin suosittelen, se on ihan parasta hommaa!

Melonta on myös kovin suositeltava puuha noissa maisemissa. Älyttömän kirkasta vettä ja ihan parasta terapiaa lipua pikkuhiljaa menemään kajakilla. 

Tauposta on myös jäänyt mieleen paikallisten lasten ilo ja huolettomuus. Tuijottelin heidän menoaan avoimen ihastuneena ja heidän järveen pomppimisen riemu on edelleen tuoreena mielessä ja ihastelun kohteena. 

TONGARIRO CROSSING

Tongariro Crossing on listattu yhdeksi maailman parhaista päivävaelluksista. Sen ylitys kulkee maastossa, jossa on mm. aktiivinen tulivuori Mount Tongariro ja Mount Ngauruhoe, joka on Taru Sormusten Herrasta elokuvien Mount Doom. Vaelluksen tiukun vaihe oli n. 45 minuuttia vienyt Devils Staircase. Tiukka nousu jyrkkää ja kivikkoista maastoa. Nimi kertonee kaiken. Toinen vaativa osuus oli irtohiekkaisessa maastossa oleva jyrkähkö, vaikkakin huomattavasti lyhyempi osuus kuin Devils Staircase. Irtohiekassa on myös yllättävän pelottava tulla alas kun uhkana on tipahtaa pois polulta.  Maisemat olivat henkeäsalpaavat pitkin matkaa ja koko kokemus unohtumaton.



TRAVELTaruComment